Siirry pääsisältöön

Otatko pussin?

Vein tammikuussa muovikääreitä keräykseen. Muovia oli kertynyt nopeaan tahtiin melkein Ikea-kassillinen.

Olen jo vaihtanut vihannespussit ja ostoskassit kestoversioihin, mutta jotain pitäisi selvästikin tehdä. Mantereen kokoiset roskalautat kelluvat merissä ja jauhautuvat pieniksi partikkeleiksi jotka tunkeutuvat kaikkialle. Öljyvapaa maailma on utopiaa, kertoo Tekniikka & talous (10.2.2017). Muoviakin tuotettanee kunnes raaka-aine loppuu.

Ahdistaa enemmän, kuin osaan kertoa ja eniten ahdistaa oma voimattomuus. Minä oion juuston kääreenä olleen elmukelmun ja kiikutan sen keräyspisteeseen samalla, kun maapallon väestö kasvaa ja vaurastuu. Minä pohdin hammasharjojen kulutusta samalla, kun valtiot yrittävät laajentaa öljynporausta haavoittuville merialueille. Minä vaihdan muoviset pumpulipuikot puuvartisiin samalla, kun kokonaisia eliölajeja katoaa, mutta minä teen silti niin, koska se on oikein. Ystävällisyydestäkään ei ole mitään hyötyä, mutta se on silti oikein, ja kun emme voi tehdä juuri mitään, täytyy meidän sittenkin tehdä moraalisti oikeita valintoja, vaikka ympäristöahdistus kävisi hetkittäin kuinka lamaannutavaksi.

Tyhjennettyäni Ikea-kassin muovinkeräykseen päätin lopettaa laastarin panemisen syövän päälle, niin kuin Brian Hall kuvaa kierrätystä kirjassaan Saskia. Yritän sen sijaan valita kiinteitä ja pakkaamattomia tuotteita, ja vähentää muovijätteen syntymistä. Pieniä muutoksia elämässäni:

  • Saippua, eli miksi en osta enää vettä: shampoosta ja suihkugeelistä valtaosa on glyseriiniin ja peseviin aineisiin koteloitua vettä, kun valitsen suihkugeelin ja shampoon sijaan palasaippuaa ja palashampoota, vähennän kuljetus- ja pakkausjätettä ja kuljetukseen käytettyä energiaa
  • Bambuhammasharja: kuulostaa varmaan siltä, kuin yrittäisi ottaa dinosauriin hengiltä hammastikulla, mutta kun miettii elinikäisen kulutuksen määrää, niin juuri nämä pienet, helposti ympäristöystävällisiin vaihdettavat kertakäyttötuotteet muodostavat lopulta varsinaisen jätetunturin.  
  • Take-away-cup (ennen kaikkea se on hyvännäköinen): ostin Amsterdamista vihdoin teräksisen termosmukin, joka pitää kylmän viileänä ja kuuman lämpimänä. Sen voi täyttää kahvin lisäksi hyvällä, puhtaalla kraanavedellä tai vaikka välipalajogurtilla. Pullovesi sisältää mikromuovia: sen lisäksi että sievä teräsmukini vähentää tuottamaani jätettä, se myös vähentää mikromuovia elimistössäni.
  • Hedelmäpussit: vihanneksissa ja hedelmissä on kuoret, joiden tehtävä on suojata sitä varsinaista sisältöä, joten hedelmän pakkaaminen on usein turhaa. Joskus se on välttämätöntä (jos ostaa vaikka useampia kirsikoita tai pottuja). Kauppojen leipähyllyltä löytyy paperipusseja, joihin voi ihan hyvin pakata myös tuoretuotteita, ellei ole ollut sivistynyt ja fiksu ja hankkinut tai tehnyt kestopussukoita.
http://woobamboo.com/aboutwoo/

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Presidentin tee ja oliiviyrtti

Demmers teehaus on ottanut valikoimiinsa appelsiinilla ja bergamotilla maustetun Le President - teen Helena Petäistön Ranska, Macron ja minä - teoksen innoittamana. Hörpin sitä ja ripottelen leiville oliiviyrttiä. Tämä luostarikasvi, Santolina viridis, maistuu ja tuoksuu oliivilta ja antaa kivasti luonnetta juustovoileipään. Minulla ei ole ollut mikroa melkein 20 vuoteen. Tulin hyvin toimeen ilman, mutta kun äiti toi minulle käytöstä pois jääneen uuninsa en luopuisi siitä. Ja koulutti meidät käyttämään mikrokupua leipäkorina, niin saa rumat lastiikkipussit pois silmistä. Sairauslomaa on jäljellä vielä tämä ja huominen. Tänään pitää päättää, olenko keskiviikkona työkunnossa. Haen päätökseen vauhtia lääkäristä, kun se kerran on mahdollista.

Entäpä taantuminen?

Grand Canyon, 2009 Olen aloittanut kirjoittamisen ja juoksemisen niin monta kertaa uudelleen, että ajattelen nykyisin vain jatkavani jostakin, johon olen jäänyt. Luen taas Julia Cameronin kirjaa "Tie luovuuteen" ja juoksen taas kymmenen kilometriä kerran, kaksi viikossa. On jotenkin lohdullisempaa ajatella, että sen sijaan, että olisin taas mätkähtänyt lähtöpisteeseen, saatan sittenkin olla spiraalinmuotoisella matkalla, jossa tapahtuu jotain edistymistä, ainakin ylläpitoa.  Miksi etenemisen  mielikuvaan tarrautuminen edes on tärkeää? Entäs pelkistyminen, taantuminen, karsiminen?  Jos minun pitäisi valita elämään vain määrätyn verran elementtejä, mitkä jäisivät jäljelle? Ketkä? Voisiko eteneminen olla pitkä matka, jonka aikana pikkuhiljaa turha matkatavara jää pois ja päämäärän sijaan jokaisesta askeleesta - suuntasivatpa ne eteen, taakse tai sivullepäin, tulisi merkityksellisiä? Että etenemisen sijaan myös pysähtyminen, tiettyihin paikkoihin palaaminen ja joidenkin reittien

Maanantaimaski

Erosin 2015 ja valtaosa irtaimistosta jäi ex-miehelleni. Pari muuton jälkeen, joitakin kierrätyskeskuksia myöhemmin olen huomannut, että 1970-luku on hivuttautunut kaikissa ruskean sävyissä kotiini. Syyt olivat käytännölliset: 70-luku oli halpaa ja sitä oli saatavilla. Aloitin kahviastiastosta ja otin heti reilusti ruskean ja lasisen. Arabia ja söpöstelevä 50-luku oli historiaa. Nyt mennään tolppakorot kolisten ja sametti pölisten kohti uutta elämänvaihetta. Kahvikalustoa seurasi taidelasi. Humppilan kasvimaalla-sarja on kuin vihreän- ja ruskeankirjavaan lasiin valettu kaali: painava ja barokkisen runsas. Löysin kynttilänjalat, mutta olen vielä jarrutellut hedelmäkulhojen kanssa. Olinpa siis iloinen, kun paikallinen kierrätyskeskus möi nanson puuvillasamettiaamutakin yhdellä eurolla. Maanantai on hyvä aloittaa uudistuneena ja kuorittuna.  I embrace my middle-ageness with refreshing Monday-mask and this 70's dressing gown. With these colors I feel like my young mom - ex