Reilu viikko sitten töissä kävi yli humahdus. Alkoi kuvottaa. Lähdin hetken tuumittuani kotiin ja oksensin iltaa kohti yhä rajummin. Lopulta kumppani pakotti soittamaan päivystykseen ja pyysi perheystävää viemään sairaalaan.
Sitä tässä nyt on podettu: asentohuimausta. Tänään kävin kaupassa, ruoka loppui, teki mieli kirsikoita (Lillukassa [ei kaupallinen yhteistyö] on nyt miltei mustia, makeita kirsikoita) ja kävelyäkin ja pystyasentoa suositeltiin. Heräsin juuri, kauppareissun jälkeinen kevyt kooma kesti kolme tuntia.
Uusi normaali: tien ylittäminen on vaikeaa, koska pitää kääntää päätä. Pelottaa mennä ihmisjoukon sivuitse, koska pelkään törmääväni. Joudun selittelemään hitautta, töpöttelyä ja sivuaskelia. Näytän siltä, että olen aineissa, naama skarppaamisesta vakavana. Tämän pitäisi pian helpottaa.
***
Yksinkertaiset ruoat a la Iris Murdochin "Meri, meri" maistuvat. Keitän uusia perunoita ja teen niistä kylmiä salaatteja. Äsken paistoin pari tuoretta herkkusientä kesäsipuleiden ja halloumin kanssa. Kuopaisin lautasen reunalle raejuustoa proteiiniksi ja valitsin jälkkäriksi suklaapatukan.
Kesän eka minttutee omista Karjalanmintuista on tehty. Tällä kertaa istutin taimet maahan. Levitköön. Minä pidän minusta. Joululahjaksi kaikki saavat minttuhyytelöä. Eka oreganosatsi kuivaa myös uunipellillä.
***
Posti toi alkuvuoden Tuli & Savu - lehdet! Ne on niin kauniita! Niistä lisää myöhemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti