Siirry pääsisältöön

Alkutalven luetut

Lukijaprofiiliani värittää neljä asiaa. Ensinnäkin luen kirjastonhoitajan työni ja perhetilanteeni vuoksi koko ajan lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Toiseksi luen opiskelin aikoinani yleistä kirajallisuustiedettä, joten valitsen säännöllisesti lukemiseksi klassikoita.  Kolmanneksi luen ruotsiksi. Yritän pitää virkamiesruotsin rippeitä hengisä lukemalla työmatkalla ruotsinkielisiä pokkareita. Kieli pysyy vireessä, kun sille altistuu varje dag. Neljäs kategoria olisi sitten kai kaikki muu: spontaanisti poimittu, jonkun suosittelema, lahjaksi saatu.


Kyllä. Minä olen sellainen ihminen, joka katsoo, mitä ihmiset poimivat käteen kirjakaupassa ja vetää johtopäätöksiä. En tekisi niin ikinä töissä, missä jokainen lukija ja kaikenlainen lukeminen ilahduttaa, mutta vapaa-ajalla olen sietämätön snobi. Raahauduttuani läpi Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan, tuon feminsmin klassikon, jossa naiset hössöttävät silti käsittämättömän paljon miesten ja paistien ymprärillä, jotain meni minussa rikki. En pitänyt kirjasta, mutta en ole voinut myöskään sen jälkeen lukea puhtaasti juonivetoisia kirjoja. Pidän tarkkuudesta ja kielen käytön taituruudesta. Kirjassa ei tarvitse niinkään tapahtua asioita. Yksi suosikkikirjoistani on J.A. Bakerin Muuttohaukka, jossa mies kiikaroi haukkoja ja haukat tekevät mitä haukat Englannin maaseudulla tekevät. Saalistavat, lentävät, torkkuvat. Sen sellaista.

Suomennettua Muuttohaukkaa löytyy vielä kirjastoista

Tammikuussa luettuista Paula Hawkinsin Nainen junassa oli se kirja, jonka kaikki asiakkaat halusivat ennen vuodenvaihdetta lukea. Pushkinin Kapteenin tytär on yksi oman kirjahyllyn lukemattomista. Kuvakaappaus on goodreadsista, sieltä löytyy myös lyhyet arvostelevat kuvaukset.


Alkutalven paras: 
  • Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina. Runokokoelma naisesta, joka kirjoittaa öisin sohvalla, kirjoituskone polviensa päällä. suuren satiirikko-taiteilja-aviomiehensä ja perheensä puserruksessa, niin kuin niin monet naiset ennen häntä. Varsinainen original Kolkko-sisko, tämä Märta. Nainen, jolla ei ollut omaa huonetta ja hyysättävänä suuri alkoholisti-aviomies, joka tekee uraa ja nyyhkii ja tyrannisoi kaikkia.

Iltasadut:
  • J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
  • Markku Kaskela: Puistolan vihreät kunnaat


PS: Märta Tikkanen Studio 55-ohjelmassa (käytetty 11.2.2018).
Kirjailija Henrik Tikkanen oli ristiriitainen monilahjakkuus. Ylen elävä arkisto (käytetty 11.2.2018).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Entäpä taantuminen?

Grand Canyon, 2009 Olen aloittanut kirjoittamisen ja juoksemisen niin monta kertaa uudelleen, että ajattelen nykyisin vain jatkavani jostakin, johon olen jäänyt. Luen taas Julia Cameronin kirjaa "Tie luovuuteen" ja juoksen taas kymmenen kilometriä kerran, kaksi viikossa. On jotenkin lohdullisempaa ajatella, että sen sijaan, että olisin taas mätkähtänyt lähtöpisteeseen, saatan sittenkin olla spiraalinmuotoisella matkalla, jossa tapahtuu jotain edistymistä, ainakin ylläpitoa.  Miksi etenemisen  mielikuvaan tarrautuminen edes on tärkeää? Entäs pelkistyminen, taantuminen, karsiminen?  Jos minun pitäisi valita elämään vain määrätyn verran elementtejä, mitkä jäisivät jäljelle? Ketkä? Voisiko eteneminen olla pitkä matka, jonka aikana pikkuhiljaa turha matkatavara jää pois ja päämäärän sijaan jokaisesta askeleesta - suuntasivatpa ne eteen, taakse tai sivullepäin, tulisi merkityksellisiä? Että etenemisen sijaan myös pysähtyminen, tiettyihin paikkoihin palaaminen ja joidenkin reitt...

Presidentin tee ja oliiviyrtti

Demmers teehaus on ottanut valikoimiinsa appelsiinilla ja bergamotilla maustetun Le President - teen Helena Petäistön Ranska, Macron ja minä - teoksen innoittamana. Hörpin sitä ja ripottelen leiville oliiviyrttiä. Tämä luostarikasvi, Santolina viridis, maistuu ja tuoksuu oliivilta ja antaa kivasti luonnetta juustovoileipään. Minulla ei ole ollut mikroa melkein 20 vuoteen. Tulin hyvin toimeen ilman, mutta kun äiti toi minulle käytöstä pois jääneen uuninsa en luopuisi siitä. Ja koulutti meidät käyttämään mikrokupua leipäkorina, niin saa rumat lastiikkipussit pois silmistä. Sairauslomaa on jäljellä vielä tämä ja huominen. Tänään pitää päättää, olenko keskiviikkona työkunnossa. Haen päätökseen vauhtia lääkäristä, kun se kerran on mahdollista.

Elämää sivuaskelin

Reilu viikko sitten töissä kävi yli humahdus. Alkoi kuvottaa. Lähdin hetken tuumittuani kotiin ja oksensin iltaa kohti yhä rajummin. Lopulta kumppani pakotti soittamaan päivystykseen ja pyysi perheystävää viemään sairaalaan. Sitä tässä nyt on podettu: asentohuimausta. Tänään kävin kaupassa, ruoka loppui, teki mieli kirsikoita (Lillukassa [ei kaupallinen yhteistyö] on nyt miltei mustia, makeita kirsikoita) ja kävelyäkin ja pystyasentoa suositeltiin. Heräsin juuri, kauppareissun jälkeinen kevyt kooma kesti kolme tuntia. Uusi normaali: tien ylittäminen on vaikeaa, koska pitää kääntää päätä . Pelottaa mennä ihmisjoukon sivuitse, koska pelkään törmääväni. Joudun selittelemään hitautta, töpöttelyä ja sivuaskelia. Näytän siltä, että olen aineissa, naama skarppaamisesta vakavana. Tämän pitäisi pian helpottaa. *** Yksinkertaiset ruoat a la Iris Murdochin "Meri, meri" maistuvat. Keitän uusia perunoita ja teen niistä kylmiä salaatteja. Äsken paistoin pari tuoretta herkkusientä kesäs...